Yksinäisyyden passivoima

Täysi-ikäisyydestä kierteeseen

Olen Ville, 28-vuotias koulutettu kokemusasiantuntija. Voin sanoa olleeni syrjäytynyt, mutten ehkä ihan ensimmäisen mielikuvan mukaisesti, joka sanasta ”syrjäytynyt” tulee mieleen. Syrjäytyminen ei ole tietyt piirteet omaava ’oireyhtymä’, vaan laaja-alainen hankala elämäntilanne, josta on vaikea päästä irti. Sain mahdollisuuden tuoda kokemustani esiin, ja toivon tämän kantautuvan oikeiden tahojen korviin.

Minulla oli hyvät ja rakastavat vanhemmat, eli lapsuuden olosuhteilla en näe osuutta syrjäytymiseeni. Syrjäytymiskierteeni alkoi siitä, kun täytin 18 vuotta. Muutin omaan asuntoon, ja lopetin koulunkäynnin. Voisin jälkeenpäin sanoa saaneeni kerralla liikaa valtaa. Jäin kotiin neljän seinän sisään viettämään vaihtoehtoista elämää pelimaailmassa.

Minut huostaanotettiin vajaa vuosi ennen täysi-ikäisyyttä. Huostaanoton aikana erkanin kavereistani, enkä saanut huostaanoton aikana uusia ystäviä. Palasin kotikulmille, ja muutin paikallisiin nuorisoasuntoihin. Naapurusto oli vähän levoton, enkä kokenut olevani osa heitä. Jäin siis yksin, mutta säännöllinen hoitokontakti kuitenkin säilyi. Pian löysinkin itseni tilanteesta, jossa kodin ulkopuolinen sosiaalinen elämäni rakentui hoitojärjestelmän ympärille. Siitä tuli lähin ystäväni. Jos kävin kodin ulkopuolella, tyypillisesti oli kyseessä lääkäri- tai sairaanhoitajakäynti.

Sosiaalinen leimautuminen potilaaksi

Mitä tämä sitten laatikon ulkopuolelta katsellen tarkoitti? Jos olin sosiaalisessa kanssakäymisessä jonkun kanssa, olin kertomassa omista ongelmistani, ja niiden tilanteesta. Myöhemmin minun oli jopa hankala puhua muista asioista, kun olin tottunut niiden olevan käytävien keskustelujen sisältö. Leimauduin potilaan rooliin.

Olen miettinyt monesti, mitä olisi voitu tehdä toisin, jotta olisin tuolta kierteeltä säästynyt. En voi omaa historiaani kirjoittaa uudelleen, mutta toivon kokemukseni tuovan näkökulmia, joiden kautta vastaava ’surkeiden sattumusten sarja’ voitaisiin ehkäistä jonkun muun kohdalla.

Mitä vaihtoehtoja jälkeenpäin voisin mainita vaihtoehtoina tilanteen ratkaisemiseksi? Ensimmäinen mieleen tuleva vaihtoehto olisi tukihenkilö, jonka kanssa voisi käydä ’tavallista keskustelua’ muidenkin asioiden kuin ongelmien ympäriltä, ja samalla etsiä ratkaisuja arjen haasteisiin. Itse olisin tarvinnut heti omaan asuntoon muuttaessa tukihenkilöä auttamaan arkea pysymään kasassa. Jos ei ole arkipäiviä ja viikonloppuja, vaan pelkästään päiviä, niin sillä on suora yhteys kaikkiin elämänhallinnan osa-alueisiin.

Oma elämäni oli sen verran pirstaleinen, että sillä on varmasti suuri merkitys tilanteen paikallaan seisomiseen. Hyvinvoinnin kulmakivet – syöminen, nukkuminen, päivärytmi, viikkorytmi, ja liikunta – puuttuivat elämästäni kokonaan. Tukihenkilön avustuksella löysin noiden palapelin reunapalojen paikat, ja sain aloitettua elämäni rakentamisen. Noita asioita ei kartoitettu mielestäni riittävästi hoitotahon puolelta tukitoimia suunnitellessa.

Omissa hoitokontakteissani olen huomannut ongelmakeskeisyyden. Se oli itselleni vähän haitallinenkin lähestymistapa, koska ei minulla ollut pitkään aikaan muuta sosiaalista elämää. Sanovat, että jos peilille hokee tarpeeksi monta kertaa ”Olen ruma.”, niin peilikuva alkaa näyttämään rumalta. Itse kerroin liian monta kertaa voivani huonosti.

Käännekohdat uuteen alkuun

Mikä tapahtumaketju sitten auttoi itseni irti syrjäytymiskierteestä? Pääsin osallistumaan yhteen työpajaan tietynlaisena ’kokemusasiantuntijana’. Hainkin pian sen jälkeen kokemusasiantuntijakoulutukseen. Ennen tuota näin elämäni pitkänä listana ikäviä tapahtumia, mutta tuolloin tajusin, että ehkä ne eivät olisikaan vain ikäviä tapahtumia, vaan myös kokemuksia, joista joku muu voisi oppia jotain. Elämä ei taaksepäin katsoessa näyttäytynyt niin synkässä valossa.

Merkityksellisyyden tunne on yksi ihmisen perustarpeista. Jokainen haluaa tuntea itsensä arvokkaaksi, ja hyödylliseksi. Näiden tapahtumien saattelemana aloin löytämään itseni osana yhteiskuntaa – ehkä voisin jo tältäkin pohjalta kyetä olemaan jollain tapaa hyödyllinen osa tätä kokonaisuutta? Tuo ajatus antoi voimaa lähteä taistelemaan oman elämäni puolesta.

Näitä merkityksellisyyden tunteita löytää, jos pääsee tekemään jotain, jossa voi tuntea olevansa hyvä, ja jossa kokee tekemisellä olevan jokin tarkoitus. Jos nuorille olisi laajemmin mahdollisuuksia järjestää mielekkäitä työmahdollisuuksia, joista voi nauttia – moni syrjäytymisvaarassa oleva nuori löytäisi vaihtoehtoisen suunnan. Nuorten äänen kuuleminen on avain tässä asiassa.

Joustavampia mahdollisuuksia

Tällä hetkellä monet nuorten palvelut rakentuvat ehkä jopa liiankin tarkasti ennalta määritettyjen raamien sisälle. Tähän tarvittaisiin järjestelmän puolelta lisää joustavuutta. Lisäpanostuksella joutavuuteen saataisiin säästettyä työtä toisesta päästä. Yksilöllisempi tuki auttaa luonnollisesti paremmin nuorta, ja sitä kautta myös koko yhteiskuntaa.

Nuorten palveluita pystyttäisiin tehostamaan myös kynnysten madaltamisella. Jos vaikkapa jonnekin työpajaan pyrkiessä ei tarvitsisi käydä ennakkoon paperisotaa erinäisten tahojen kanssa, olisi helpompaa lähteä liikkeelle asiaa työstämään.

Myös ”yhden luukun palvelut” näen oikein hyvänä ratkaisuna höyläämään kynnystä matalammaksi. Pulmia saattaa yhden asian johdosta tulla kerralla useitakin, ja tilanne voi tuntua kaoottisuutensa vuoksi ylivoimaiselta. Kokonaisvaltainen tilannekartoitus auttaisi suunnan löytämisessä. Ammattihenkilöiden olisi helpompaa tarjota täsmällisempää tukea asioihin, ja nuori hahmottaisi helpommin suunnan, jonne haluaa kulkea.

Nuoren hakiessa tukea johonkin ongelmaan, ei pitäisi ensimmäisenä yrittää päättää kenelle kyseinen asia kuuluu. Tarvitaan lisää pitkäjänteisyyttä alkupäähän. Nuori saattaa ajautua hakemaan apua väärästäkin paikasta, jos kokonaisuus on nuorelle itselleenkin vaikea hahmottaa. Joskus asiat ovat liian lähellä, jotta niitä voisi selvästi nähdä. Siksi pitäisi löytää keinoja tarkastella nuoren tilannetta entistä laajemmin.

Pieni lisäpanostus alussa saattaa oikoa monia mutkia matkalta.

-Ville 

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *